Teksti: Kirsikka Manninen
Haastattelut: Emmy Syrjälä ja Kirsikka Manninen
Valokuvat: Aino Mäntysaari

Vuonna 2018 Kumpulan koulukasvitarhalla on juhlittu kasvitarhan 90 vuotista taivalta. Yhdeksän vuosikymmenen aikana koulukasvitarhalla on opetettu lapsille ja nuorille tärkeitä taitoja, hoidettu ja viljelty maata sekä järjestetty erilaisia tapahtumia.

Historiallisesti arvokas Kumpulan koulukasvitarha avattiin vuonna 1928 toimimaan koulujen opetussuunnitelman mukaisena opetuspuutarhana kaupunkilaislapsille. Siitä lähtien lukuisilla helsinkiläisillä on kokemuksia lapsuuden kesistä Kumpulan kasvimailla.

Kumpulan koulukasvitarhalla kesällä toiminut mediapaja haastatteli Avoimien puutarhojen päivänä 1.7.2018 paikalle saapuneita ihmisiä ja pyysi heitä jakamaan muistojaan. Muistelmia tuli paljon, ja ne nauhoitettiin ja talletettiin Kumpulan koulukasvitarhan arkistoihin. Tässä pieni kooste ihmisten kertomuksista.

Neljäkymmentäluvulta löytyvät varhaisimmat kasvitarhamuistot

Haastateltavista vanhimmat muistot kasvitarhasta oli Kimmolla, 79. Hänen muistonsa ulottuivat sodan jälkeiseen 40-lukuun. Hänelle on erityisesti jäänyt mieleen se, että tuohon aikaan alueella oli paljon pieniä palstoja. Kumpulan siirtolapuutarhan lähistöllä romaniväestö piti hevoshakaa. Kimmon lapsuuden ajan viljelykesästä on ehtinyt jo vierähtää reilusti aikaa, joten tarkat vuosiluvut eivät ole enää muistissa.

“Täytyy muistella…Olin 10–12 vuotiaana täällä ensimmäisen kerran. Mulla oli täällä porkkanamaa ja siinä oli punajuurta ja muuta”, Kimmo muistelee.

Viisikymmentäluvun olympialaisten henki näkyi Kumpulassa

Siirryttäessä seuraavalle vuosikymmenelle ei voida ohittaa vuotta 1952 ja Helsingin kesäolympialaisia. Silloin Kumpulaan valmistui legendaarinen Kumpulan maauimala uimareiden harjoitusaltaaksi. Kyseinen maauimala sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä ja on ollut erottamaton osa monen leirille osallistuneen kesää.

Marianne Kitille, 76, lapsuuden kesät Kumpulassa ovat toimineet sytykkeenä koko elämän kestävälle kasviharrastukselle.
“Hetkinen…olen ollut täällä joskus 50-luvulla. Käpylä ja Kumpula oli maaseutua kun Töölöstä lähti. Silloin täällä viljeltiin hyötykasveja ja siitä jäi mulle kestävä harrastus”, Kitti sanoo.

Leena Helin, 67, vietti hänkin kesän Kumpulassa viisikymmentäluvun Kumpulan koulukasvitarhalla.
“Me asuttiin tässä vieressä. Ekaluokkalaisena tulin tänne kesällä vuonna 59. Muistan, että toiset lapset tuli tänne kaukaa bussilla pitkältä.” Helin kuvailee kasvitarhan toimintaideaa: “Kumpulan koulukasvitarhalla me saatiin ruokaa ja päästiin uimaan. Täällä kitkettiin, kasteltiin ja leikittiin.”

Kuusikymmentäluvulta löytyy paljon kasvitarhamuistoja

Kuusikymmentäluvulle saavuttaessa haastateltavien joukko kasvaa. Muistoja tältä ajanjaksolta löytyy paljon. Suuret ikäluokat olivat kuusikymmentäluvulla juuri kouluikäisiä ja kesälomille piti kehittää järkevää tekemistä päiviin.

Siskokset Satu ja Sirkku Mertanen tulivat Kumpulan koulukasvitarhalle ensimmäisen luokan kesälomalla 1965. Viljelypäivien päätteeksi lapset menivät uimaan Kumpulan maauimalaan, mikä oli iso houkutin hoitaa viljelytyöt ensin alta pois. “Täällä oli aina samat tytöt, joiden kanssa kylvettiin”, Satu muistelee.
Siskokset muistelevat käytännön työtä kasvitarhalla. Tuohon aikaan jokaisella oli omat rivit, jonne kylvettiin porkkanat ja herneet. Helsingin kaupunki tarjosi bussi-, ratikka- ja uimaliput.
“Kyl oli ihan kivaa. Muistan, että oli aurinkoista. Ei ois aina viittinyt kitkeä mutta kyllä se houkutin oli iso, että pääs uimaan. Ja kyllä me syötiinkin täällä”, Sirkku sanoo.

Liisa, 66, muistaa myös ruokailut yläpihalla. Ruokana oli usein keittoa ja voileipää. Hän viljeli kuusikymmentäluvulla Kumpulan koulukasvitarhalla kahtena kesänä ollessaan yhdeksän ja kymmenen vanha.

 “Me tultiin tänne Herttoniemestä. Oltiin kaupunkilaislapsia ja oltiin täällä turvassa”, hän toteaa. Liisan mielestä viljelyssä hienointa on sadonkorjuun hetki ja kun satoa sai viedä kotiinkin. Viljely merkitsee naiselle yhä nykyäänkin paljon. “Laitan yrttejä ja chiliä kasvamaan. Varmaan jäänyt takaraivoon täältä oppeja.”

Viljely opettaa vastuuseen

Carola Grönlund, 54, saapui ensimmäisen kerran Kumpulan koulukasvitarhalle isosiskonsa vanavedessä vuonna 1969. Kasvitarha toimi siten, että jokaisella lapsella oli oma palsta, joka päättyi puna- ja mustaviinimarjapensaisiin. Omien palstojen lisäksi oli yhteinen palsta, jonka satoa jaettiin kaikille.

“Koko kesä oli sitä. Oman palstan hoitaminen opetti vastuuseen”, Carola kuvailee. Viljelyllä oli opettavainen, filosofinenkin vaikutus kasvavan lapsen elämässä. “Perunat tultiin nostamaan syksyllä kun ne oli kypsiä. Siinä näki maan muokkautumisen ja vuodenaikojen vaihtelun.”  Samalla ihminen oppi, että elämä on nyt tässä. “Tämä on riittävää ilman deluxe-osioita”, hän tuumaa. “Me kannettiin raparperin lehdillä satoa kotiin bussilla. Se oli fine.”

Seitsemänkymmentäluvun muistoja äidin näkökulmasta

Vuoteen 1970 mennessä enemmistö suomalaisista asui jo kaupungeissa nopean kaupungistumisen myötä. Syntyi lähiöitä. Nopeatempoisen kaupungistumisen myötä lasten viljelytaidot eivät ehkä enää olleet entisaikojen tapaan itsestäänselvyys. Kumpulan koulukasvitarhan rooli lapsen viljelytaitojen opettajana ja luontosuhteen tukijana vahvistui.

Kaarina Lehikoisella, 77, on muistoja kasvitarhasta omien lasten kautta, kun he olivat kouluikäisiä. “Lapset viljeli täällä papuja. Minä tein siitä hyvää papumuhennosta oman ohjeen mukaan. Ai että se oli hyvää! Ne tykkäs siitä hirveesti”, hän sanoo ja jatkaa: “Tällä on suuri merkitys lapsille. On lapsia, jotka eivät tiedä edes puiden lehtiä. Niille tää on tärkeä paikka. Ne näkee tääl, mitä kaupungissa ei näe. Tällaista pitäis olla enemmän helsinkiläiselle lapselle. Ne huomaa, miten kivaa tää on.”

Kahdeksankymmentälukua kesätyöntekijän silmin

Löytyi yksi haastateltava, jolla oli muistoja kahdeksankymmentäluvun Kumpulan koulukasvitarhasta. Avoimien puutarhojen päivään saapunut Katri Ruohomäki, 50, muistaa olleensa Kumpulan kasvitarhalla kesätöissä vuosina 1984 ja 1985. Hän jakoi ruokaa lapsille kaupungin toimittamista isoista ruokapöntöistä. Hän piti kesätyöpaikastaan.

“Lapset pelas iltapäiväl täs jalkapalloo ja lähti tästä aina Kumpulaan uimaan.”, hän muistelee. “Me leikattiin täällä nurmikoita ja orapihlaja-aitoja ja jaettiin ruokaa ja hoidettiin yhteisiä alueita. Lasten maihin ei koskettu.”

Yhdeksänkymmentäluvun puutarhatoiminta oli vahvaa

Netta Alanko, 28, tuli Kumpulan koulukasvitarhalle kahdeksanvuotiaana yhdeksänkymmentäluvun lopulla. Hän jakoi koulukaverin kanssa yhteisen viljelypalstan. Vielä yhdeksänkymmentäluvulla lapset osallistuivat päiväleirille, joka kesti lähes koko kesän. Netta muistelee leiritoiminnan olleen järjestelmällistä. “Se oli tosi vahvaa puutarhatoimintaa. Oli opetusta. En muista että oltais leikitty.”

Netalla on jäänyt eräs muisto vahvana mieleen: “Muistan kun sato kaatamalla ja sormia piti tunkea kylmään multaan eikä mulla ollut tarpeeksi varusteita mukana. Muistan miettineeni miksi äiti on laittanut mut tänne. Muistan myös, että mun koulukaveri oli kova nipottaa mulle. Toinen palstalla ollut tyttö puolusti mua.” Alkukesän aherrus kuitenkin palkittiin viimeistään sadonkorjuun myötä. Netalla, kuten monella muullakin haastatteluun osallistuneella, rakas viljelyharrastus on kulkenut matkassa mukana tähän päivään saakka.

Kesän 2018 kuulumisia

Leiritoiminta on kokenut paljon muutoksia historian saatossa ja nykyisin leirit ovat kestoltaan lyhyempiä ja ohjelma monipuolista. Viljelyn ohessa on muutakin toimintaa leirin painotusalueesta riippuen, esimerkiksi seikkailullisuutta tai luovuutta painottavaa toimintaa. Palstat ja vastuualueet jaetaan yhteisöllisemmin verrattuna menneisiin aikoihin. Panostetaan toimintaan, jossa tuetaan vapaaehtois-, maahanmuuttaja- ja erityisryhmien osallisuutta.

“Isot viljelijät”, eli reippaat 8-vuotiaat leiriläiset Liisa ja Aino kertovat, että ovat kylväneet kesän 2018 leirillä esimerkiksi kyssäkaalia ja sen viereen kukkia. Liisa kertoi, että kivointa on ollut viljely. Aino puolestaan on pitänyt eniten rikkaruohojen kitkemisestä. Työnteon ohessa on leikitty piilohippaa, toffeeta ja pojat kirkonrottaa. Ruoka sai tytöiltä erityiskiitosta.