Olipa kerran omena, joka oli punaisempi kuin muut. Hän oli siksi punaisempi, koska hän oli ottanut liikaa aurinkoa. Hän oli kotoisin Afrikasta ja hänen nimensä oli Abdil. Abdil oli ihastunut Fatumoon, joka oli kiva koska oli vihreä.

He lähtivät eräänä lauantai-iltana treffeille ja kävivät uimahallissa, jossa heillä oli oma pukuhuone, kynttilöitä ja suklaata.

Lopulta he menivät naimisiin ja saivat paljon pikkuomenoita.

Olipa kerran viisi viinirypälettä, jotka olivat veljeksiä ja asuivat samassa tertussa. Yksi niistä oli suosituin, sillä se oli liilan värinen. Sen nimi oli Patrik.

Patrik ylpeili veljilleen ja veljet ihailivat Patrikia. Mutta kävi niin, että eräs poika, jonka isä oli herra Muu, poimi Patrikin ja pyöritteli sitä sormissaan. Patrik putosi ja poika yritti etsiä sitä muttei löytänyt. Lähtiessään poika astui Patrikin liiskaksi. VOIVOI. Silloin veljekset pudottautuivat ja liimasivat Patrikin yhteen. No mutta eihän se herännyt henkiin.

Olipa kerran ruskea päärynä. Kun se meni hedelmävatiin, se muuttui vihreäksi mummoksi. ”Mitä ihmettä!” Huusivat muut hedelmät, ”Miten sinä tuon teit?”

Kun päärynä lähti kävelylle, hän tapasi Urpo Kekkosen. ”Tuleppa miun mieheksi” sanoi mummopäärynä. Urpo vastasi: ”Totta kai, menkäämme naimisiin –olen aina pitänyt ryppyisistä päärynöistä.”

Niin he menivät naimisiin ja saivat kaikkien yllätykseksi viisisataa lasta.

Banaanilla oli ongelma: hän puhui aivan liikaa ja hänellä oli tanssitauti. Banaani tanssi ja tanssi, ja puhui ja puhui, kunnes oli tukehtumaisillaan. Banaani kaatui maahan.

Matias käveli paikalle, astui ja liukastui. Onneksi banaanin ystävä Elli-omena tuli paikalle ja pelasti banskun ja Matiaksenkin.

Olipa kerran maailman pulskin mies-mandariini. Kaikki naismandariinit olivat mandariiniin ihastuneita, koska hän oli niin ”rohkea”.

Mandariinilla oli viisi laihaa veljeä, joilla oli anoreksia. Pulska mandariini söi kaikki veljien ruoat ja veljet kuolivat, paitsi yksi. Laiha veli aikoi syödä pulskan veljensä, mutta naismandariinit pelastivat hänet.