Lasten puutarhatoiminta esillä Tekniikan päivillä

MMM Taina Laaksoharju piti Tekniikan päivien paneelissa alustuspuheenvuoron otsikolla Lapset ja maa. Tutustu alustukseen.

Nykyään suurin osa lapsista elää kaupungeissa. Länsimaissa on alettu huolestua lasten luontokontaktien ja itsenäisen liikkuvuuden vähenemisestä. Erityisesti Englannista, Australiasta ja USA:sta on näyttöä siitä, että lapset viettävät nykyisin enemmän aikaa sisätiloissa digitaalisen viihteen ja TV:n parissa. Sama trendi näkyy meillä Suomessakin, vaikkakaan tämä ei toistaiseksi ole aiheuttanut suurempaa polemiikkia.

Emme tiedä juurikaan mitään siitä, mitä vaikutuksia tällä kehityksellä on paitsi yksilötasolla lapsen kehitykseen ja luontosuhteeseen, myös pitkän aikavälin yhteiskunnalliset vaikutukset jäävät hämärän peittoon. Millaisia päättäjiä ja kansalaisia kasvaa lapsista, joille ei ole muodostunut henkilökohtaisesti merkityksellistä suhdetta luontoon tai kasvien kasvatukseen?

Toki tiedämme, että lapsille on hyväksi kasvaa tiiviissä luontoyhteydessä. Jo pelkästään lasten terveyttä ajatellen on todistettu, että maatilojen lapsilla on vähemmän allergioita ja astmaa. Altistuminen eläinten ja maaperän mikrobeille muodostaa lapselle vahvan immuniteettisuojan. Tiedämme, että luontokokemukset sekä luontopaikat ovat tärkeitä lapsille ja että ne myös vaikuttavat positiivisesti monellakin tasolla lasten kehitykseen. 

Omassa tutkimuksessani kaupunkilaislasten suhtautumisesta puutarhaan olen havainnut, että myös ne lapset, joilla ei ole aiempaa kokemusta kasvien kasvattamisesta ja jotka alussa suhtautuvat asiaan varauksella, muodostavat läheisen suhteen luontoon monivaiheisen prosessin kautta. On tärkeää ymmärtää, että läheinen luontosuhde ei synny päivässä eikä lyhytkestoisten projektien tuloksena. Näin esim. luontokoulujen tarjonta sinällään ei ole lähellekään riittävä. Henkilökohtaisesti merkityksellisen paikkakokemus ja luontoon kiintyminen edellyttää riittävän pitkää kestoa, toistoa, vapautta tutkia ja leikkiä ympäristössä sekä sopivan nuorta ikää.

Kysynkin, pitäisikö kiinnittää lasten luontosuhteeseen nykyistä enemmän huomiota? Olisiko syytä asettaa tavoitteeksi, että myös tulevilla sukupolvilla on kokemukseen pohjautuva käsitys ja edes alkeellinen taito viljellä itselleen ravintoa myös kaupungeissa? Nykyisessä talouden turbulenssissa ja ilmastomuutoksen tuomassa lisääntyvässä epävarmuudessa taito tuottaa ruokaa voi osoittautua arvokkaaksi.

Ekologisessa kaupunkikulttuurissa on paljon mahdollisuuksia läheisen luontosuhteen muodostumiseen ja myös kaupunkiviljelyssä lasten osallisuuden kasvattamiseen. Asukasosakeyhtiöiden pihamaat, joutomaiden haltuunotto esimerkiksi puutarhaperhekerhojen tiloiksi, ja lasten puutarhaleirien tarjonnan lisääminen ovat esimerkkejä keinoista, joita kannattaisi nostaa esiin. Hyviä käytännön malleja on tarjolla esimerkiksi Lasten ja nuorten puutarhayhdistyksen kehittämistä puutarhapäiväleireistä ja perhekerhoista, jotka eivät vaadi suuria investointeja vaan ainoastaan tahtoa tehdä yhteistyötä ja luoda mahdollisuuksia.